30/03/13

Soundtrack of the day: Icona Pop Manners

Päivää.

Tekee mieli hehkuttaa taas ärsytykseen asti onnellista olotilaani ja näitä hetkiä joihin pysähdyn täällä uudelleen ja uudelleen. Mutta ehkä teen sen huomenna, kun menen sunnuntaimarkkinoille kurkkimaan ja fiilistelen (toivottavasti) aurinkoista kaupunkia.

Mut mennääs nyt sitten Galwayhin ja Connemaran kansallispuistoon.

Reilu viikko sitten perjantaina, yksi yö kotona vietettyäni Belfastin jälkeen, pakattiin aamusella kimpsumme ja kampsumme ja kiirehdimme vesisateessa ja myrskyssä aamutuimaan bussiin ja toiselle puolelle kaupunkia Belfieldiin. Belfieldissä meitä odotti kyyti ja kaverit, vuokra-Ford jolla lähdettiin kaasuttelemaan toiselle puolelle saarta. Pientä jännitystä oli ilmassa kun ratti oli väärällä puolella autoa, mutta saksalaiskuskimme handlasi tilanteet loistavasti vaikkei ollut ennen tällä puolen ajanutkaan.

Tietullien läpi moottoritielle.

Moottoritiellä ei ollut yhtä huoltoasemapysähdystä lukuunottamatta oikein mitään nähtävää. Ensimmäinen pysäkkimme kansallispuistossa oli tämä 1300-luvun luostari.

Vettä tuli kaatamalla aikalailla koko päivän, mutta eihän se meitä estänyt, hidasti ehkä vain. Tai nopeutti, kuten tässä tilanteessa kun autoon koitetaan sukeltaa minkä ehditään, sateen suojaan.

 Matkalla pysähdeltiin pikkukylissä kahvittelemassa ja aikalailla joka mahdollisessa kulmassa ottamassa valokuvia.

Meininki oli välillä aika... tällaista.

Ehkä päivän kohokohta monen mielestä oli tämä pysäkki. Pysähdyimme jälleen kerran keskelle -ei mitään- ihailemaan vuoria ja koko maisemaa. Kunnes yhtäkkiä...

 Saatiin ponikavereita! Kyseessä on Connemara-ponirotu joka on juurikin täältä (Connemaran kansallispuistosta) kotoisin ja ilmeisesti suurin ponirotu eli melkeinpä hevosen kokoisia tyyppejä. Kaverit tulivat yhtäkkiä mäen takaa meitä juosten tervehtimään! Pelästyttiin jopa aluksi kun sieltä niin iloisesti kulman takaa paikalle kirmasivat, kaksi ponia ja aasi (aasi tuli hitaammin perässä niin ei näy ensimmäisissä kuvissa). Mutta kerrassaan huvittava tilanne! Siinä ne meidän kanssa hengailivat, koittivat syödä mun takkia ja poseerasivat kameralle minkä kerkesivät.

 Erityisen iloisia ja vieraanvaraisia otuksia. Jatkettiin sitten matkaa aika lammaspainotteisesti...

Kaikki valkoiset täplät kuvissa on lampaita.

Lammasbussi

Pysäytän tämän Galwayn ensimmäisen osuuden tähän, sillä homma jatkuu. Aika ihmeellinen tämä meidän viikko ja reissu, eikö näytäkin siltä. :)