05/03/13

Mulla on oli ihan supertehokas maanantaipäivä. Nousin sängystä oikeasti ylös ehkä kello viisi iltapäivällä, sillä vietin siinä aamukahdeksasta makoillen laptop sylissäni, kirjoittaen koulutehtävää (joka on viimein valmis!). Lisäksi Skypeilin Suomeen ihanan V:n kanssa ja kirjoitin sähköposteja. Töihin on nyt sovittu paluupäivä (maanantai kesäkuun 10.! eli tulenkin Suomeen suhteellisen ajoissa, ehkä sitä edeltävänä perjantaina näillä näkymin, en hirveästi aikaisemmin). Katsoin lentojakin äsken mutten vielä varannut sillä yritän etsiä hyvän hinnan.

Viiden jälkeen nousin, vaihdoin lökäpöksyt-tukkapystyssä-ilmanmeikkiä -lookin feikkikuoriin sillä kämppis oli saapunut kotio, vaihdoin kuulumiset, hain kaupasta pakastepizzaa ja jätskiä hyvän, tehokkaan päivän ja onnistumisen kunniaksi. Nyt on vahva ja voimakas, iloinen fiilis.

Nähtävästi minulla on tapana haluta olla tietoinen kaikesta, sillä tuo työn aloituspäivämäärän sopiminenkin rauhoitti mieltä kovasti; nyt ei paina jatkuvasti mielessä jokin "tekemätön asia", vaan asia on sillä selvä, ja lentojenvaraamisen jälkeen voin unohtaa muutamaksi kuukaudeksi sen että täältä joskus lähdenkin.  Olla huoletta.

Nyt olen syönyt ja katsonut pari jaksoa the Officea. Istuskelen taas sängyssä. Täällä on vierähtänyt koko päivä. Omassa pienessä bachelors pad -luolassani. Kuuntelen musiikkia. Ja koen oloni (jälleen kerran) erittäin iloiseksi siitä, että olen täällä. Dublinissa. Välillä on semmoinen kumma olo kuin ei olisi missään muualla ikinä asunutkaan. Ihme paikka tämä. Kuin kotona olisi. Tekee mieli tanssia.