Soundtrack of the day: U2 Bloody Sunday
Kotona ollaan taas viikon reissaamisen jäljiltä! Tähän viikkoon on mahtunut niin paljon, niin monta hyvää hetkeä, ihmeellisiä juttuja ja loistokasta tuuria että kotimatkalla oltiin aika hiljaista tyttöä. Tämä Irlanti on kerrassaan ihmeellinen. Kuviakin kertyi reippahat 1400, joten koska nämä seuraavat 1,5 viikkoa aion viettää erittäin matalalla profiililla ihan jo matkabudjettia säästelläkseni, niin laittelen näitä kuvia tulemaan osissa, kohde kerrallaan.
Tiistaina otettiin saavuttuamme ja kahviteltuamme suunnaksi muralsit eli nuo seinämaalaukset, jotka katuja koristavat muutamilla alueilla Belfastin länsipuolella. Pääosin katumaalauksia löytyi muutamalta kadulta, joille eksymistä ei suositeltu enää ilta-aikaan tai pimeän tullen. En tiedä olisiko paikka ollut oikeasti niin kovin vaarallinen, mutta täytyy sanoa että ei sitä ihan iPuhelimet kädessä heilutellen näillä kaduilla kävellyt. Vähän varovaisemmin kyllä. Mutta tässä kuvia Falls Roadin muralseista.
Niin kuin ehkä saatoin jo sanoa, Belfast oli erittäin tutustumisen arvoinen kaupunki, sellainen kaupunki jossa kannattaa kerran elämässä poiketa jos sattuu ohi kulkemaan. Vaikka muistankin uutisoinnit ja tarinat 90-luvulta, niin vasta nyt oikeasti tutustuin tapahtumiin, kuten Europa-hotellin pommituksiin (ehkä vähän mustalla huumorilla höystettynä irlantilaisittain vaikka siitä miten hotellissa oli työntekijöiden ja hotellissa piileskelleiden toimittajien voimin juhlittu kun 30. pommi räjäytti ikkunat), tai siihen, mitä Bloody Sunday (U2:senkin laulamana) oikeasti tarkoittaa. Pretty impressive.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti