Heip.
Meikä pitää pientä taukoa opiskeluista (osittain siksi, että keskittymisen puute vaivaa minua), hämmästelee kaunista päivää ikkunan takaa. Aamulla tulin lukusaliin ja etsin kissamaiseen tapaan koko huoneen ainoan aurinkoläikän, johon menin istumaan. Luokka oli siinä vaiheessa tyhjä. Hämmästelin hetken päästä suomalaiseen tapaan, millä tavalla tämä lukusali alkoi täyttyä; jengi ei suinkaan istu hyvän matkan päähän toisistaan kuten kunnon suomalaiseen tyyliin kuuluu, vaan kaikki hiljaa hipsivät opiskelijapoloiset ympäröivät minut. Nyt toinen puoli luokasta on täysin tyhjä, kun melkein kaikki viereiset paikkani on varattu. Jouduin heittämään vasemmanpuoleiselle (ainoalle) tyhjälle paikalle osan tavaroistani, jotta se pysyy varattuna opiskeluseuralaiselleni, jonka pitäisi pelmahtaa perässä paikalle. Kuinka huvittavaa. Ihmisillä on selkeä läheisyydenkaipuu (tai jotain), vaikka ei tunnetakaan. Tästä on kylläkin tullut minullekin jotenkin lohdullista. On varmaan taas outoa totutella suomalaisiin hajurakoihin kun saavun takaisin (ja kaikki ottaa tällaisissa kirjaston lukusaleissa toisiinsa etäisyyttä ainakin sen yhden paikan välin verran).
Muita outoja opiskelutapoja, joita täällä olen todistanut:
1. Nukkuminen. Tätä harrastaa erityisesti aasialaiset. Tyypit rojahtaa tuolille, heittää tavarat pöydälle ja käy maate. En ole paljon nähnyt heidän mitään muuta täällä tekevän.
2. "Saavun kirjastoon ylhäisessä yksinäisyydessäni, istun tuolille ja tuijotan seuraavat pari tuntia tyhjyyteen". Sisältää ajoittaista huokailua. En tiedä mitä elämän tuskaa nämä henkilöt käyvät lävitse mutta voihan täällä tietenkin myös opiskella.
3. Kyylät. Henkilöt jotka saapuvat luokkaan, istuvat alas ja katselevat mitä muut tekevät. Saattaa sisältää ajoittaista hymyilyä (josta ei saa aina selvää, onko se ivallista vai ystävällistä). Joinakin hetkinä myönnän että saatan harrastaa tätä myös itse. Lähinnä taukoaktiviteettina. Tällöin seuraan henkilöitä jotka toteuttavat kohdan 1. ja 2. aktiviteetteja.
Tietenkin näitä on vielä lisää. Syöjät (maiskuttajat), juoksentelijat ("en jaksa pysyä paikallani vaan minun täytyy kokoajan kolistella, nousta ylös ja lähteä johonkin") sekä sitten ne ihan perus hengailija/opiskelijat, jotka istuvat alas, ottavat kirjat käteen, lukevat, kirjoittavat, huokailevat välillä, toteuttavat kohdan 3. aktiviteettia taukojumppana tai selailevat välillä läppäriä. Luultavasti jollakin menee täällä muhunkin hermo kun naputan tätä tekstiä täällä hiljaisuudessa. Mutta lopetan sen ihan just hep heti kohta.
Päivän musiikkia ette saa, koska enhän minä mitään musiikkia täällä kuuntele. Sen sijaan taidan kääntyä taas rakkaan corporate governance & risk managementin pariin. Ja sanakirjan pariin. Hey hou.
Ps. Ette saa kuvaakaan. En viitsi kuluttaa hermojani tänään siihen että sen yhden kuvan lataamiseen menee ihan liian kauan. Seuraavalla kerralla sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti