Suihkussa, tuijottaessani pitkäjalkaista hämähäkkiä, joka huterasti keinuu verkossa joko a) kutoen sitä lisää tai b) koittaen pysyä siinä kiinni veden höyrytessä ylöspäin (toivoin kovasti a-vaihtoehdon olevan se todellinen), havahdun että minulle iski ehkä nyt ensimmäisen kerran koti-ikävä. Ilmeisesti ehkä juuri tällä hetkellä pääni yläpuolella liitelevien ystävieni lähtö (ja viime viikolla vieraillut perheeni) sai ajatukset hetkellisesti Suomeen. Toivottavasti todella vain hetkellisesti.
Ratkaisuksi avasin siis nettisivut ja, eksyttyäni ensin lukemaan jostain ihmeen syystä blogia ruotsinkielellä, siirryin tutkailemaan asuntotarjontaa Helsingistä.
 |
| Kuvat: Toinen Linja |
Lauttasaari ja Munkkiniemi tuntuvat tällä hetkellä ehdottomasti potentiaalisimmilta vaihtoehdoilta sijainnin takia. Lyhyt matka töihin, lyhyt matka ystävien luokse, meri vieressä ja ulkoilumahdollisuudet. (Ja jokin ihme siinä on myöskin, että Helsingissä haluan selvästi asua "Turun puolella kaupunkia", itäpuoli tuntuu täysin vieraalta. Ehkä tämä on näitä täl puol/tois puol jokkee -juttuja.)
Käytän tämän hetken, pienesti Suomeen ikävöivän hetken siis haaveillen tulevasta. Se jos jokin vähän piristää. Vaikka enhän minä mitään materiaa sieltä ikävöi. Vaan ihmisiä. Ja kissaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti