02/04/13

Rakentelin tuossa äsken PowerPoint-esitystä työpaikkaani liittyen ja koin hullua ylpeyttä hetkellisesti siitä, missä firmassa olen töissä. Mun on pakko linkittää tähän kohtaa Saran blogi (click) kun typy niin liikuttavasti kirjotteli duunipaikastamme. Tuo paikka on todentotta ainutlaatuinen, ja jos jotain niin se itsetunto on noussut ainakin sen 400%. Melkein odotan sitä hetkeä kun pääsen taas töihin fiilistelemään ja kasvattelemaan voimavarojani! :) (ja harmittelen että ihana S sieltä lähti.)

Mutta jooh, nautin mä tästä viiden kuukauden opintovapaastanikin enemmänkin kuin tarpeeksi, niinkuin ehkä muutaman kerran on voinut jo selväksi käydä! Jatketaan siis lomafiiliksillä huhtikuun alun kunniaksi ja mennään jatkamaan Galwayn kuvien pariin.

 Saatettiin nimittäin eksyä tällaiselle satumaiselle linnakkeelle. Oikeammin kyseessä on Kylemore Abbey eli luostari (click), mutta mun mielestä tuo on niin hullun näköinen kuin joku olisi noin vain piirtänyt tuon rakennuksen ääriviivat järven rannalle, metsän keskelle. Kerrassaan lumoava. Maisemat olivat muutenkin mykistävät tuolla vuorten ja järvien keskellä, tosin sää oli niin ilkikurinen että ulkona ei seisty, siellä juostiin. Paikasta a paikkaan b. Niin nopeasti kuin pääsi. Ellei tuuli vienyt mennessään.

 Luostarin jälkeen lähdettiin jatkamaan mutkaisia maanteitä. Suomen tienopeuksiin tottuneena ei muuten voi aina ymmärtää sitä, että noilla pienillä, oikeasti yhden auton mentävillä kaistoilla on oikeasti se 80km/h nopeusrajoitus. Ihme kun auto saatiin yhtenä kappaleena perille, kun tie ei ollut ihan sitä tasaisinta, vaan tyylisarjaa "hyppy-mutka-hyppy-äkkijarrutus (lammas!)- kaasutus-äkkijarrutus(kapea silta)-hyppy-mutka". Onneksi oli uudehko auto alla.

 Seuraava pysähdys olikin tällaisissa maisemissa. Ihailtiin vielä hetkiä vuoria järven ympärillä, lampaita, Irlannin luontoa. Oltiin ajettu jo tässä vaiheessa työpäivän pituuden verran (8h) ja vielä yksi mokoma tunti oli Galwayn kaupunkiin.

Yhteensä se yhdeksän tuntia ajeltuamme saavuimme illaksi Galwayhin väsyneinä ja nälkäisinä. Parkkeerasimme itsemme hostelliin ja hetken hengähdyksen jälkeen lähdimme katsomaan kaupunkia.

Kaupunki osoittautuikin erittäin sympaattiseksi, ja Galwayn sanotaankin olevan Irlannin "irlantilaisin kaupunki". Esimerkiksi Iirin kieltä täällä kuulee eniten kuin missään muualla. Kaupunki oli nopeasti koluttu, mutta yöelämä (ja meidän nuutunut olotilamme siellä) ansaitsee selvästi uusintakierroksen vielä keväämmällä (vähemmän nuutuneella olotilalla). Joten enköhän sinne vielä uudemman kerran eksy.