Vietettyäni 1,5 päivää peitto korvissa verhojen takana tietämättä maailmanmenosta paljon mitään, kaivauduin tänään kotikolostani ehkä hieman jopa ihmismäisemmän näköisenä (ainakin enemmän kuin eilen; kämppis kuvittelee jo nyt itseään kipeäksi kun moikkasin häntä eilen oven raosta tukka pystyssä ja varoitin asiasta. Taisin näyttää aika pahalta :) ).
Mutta mikä maailma tuolla ulkona minua taas odottikaan. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ohikulkevan Luas-junan kohina kuului keskipäivän hiljaisuudessa kauas, työmiehet olivat touhuissaan ohjailemassa liikennettä. Linnut lauloivat ja kirsikkapuu kukki yhä enemmän. Miten iloiseksi minut se taas tekikään. Flunssa tosiaan meni aika pahaksi ja kaksi yötä vietin kuumeen kourissa (normi lämpötilani on yleensä 35 astetta, joten 38 tuntui jo ihan mukavasti). Mutta tänään on jo olo parempi. Vielä en uskaltanut kouluun sillä jalat eivät kovin kauaa kanna, mutta ruokaostoksille äsken jaksoin. Illalla mennään tanskalaistytön kanssa katsomaan meidän kivenheiton päässä olevaan leffateatteriin katsomaan This is 40 (koskas se Suomessa tulee teattereihin.. hihi).
Ihanaa. Ja huomenna tiedän että koittaa arki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti