14/02/13

Heivaan sängyn pohjalta ja myöhäiset ystävänpäiväntoivotukset. Tämä viikko on mennyt niin tohinalla, että tuntuu että perässä seuraa vaan pitkä lista tehtäviä ja vastaamattomia viestejä kun meikä sukeltaa vaan jatkuvasti kohti uutta. Kaikkea uutta.

Täällä ei tehdä treffejä "Stockan kellon alle" tai "Aleksin/Wikken kulmalle" vaan aika yleisesti treffit on "at the Spire", eli jättimäinen maamerkki kaupungin ydinkeskustassa, pääkadun keskellä. Nämä ensimmäiset kuvat siis sieltä.

Tämä paikka taas Rathminesissa eli naapurustoni oma pieni kauppakeskittymä, josta löytyy kaikki tarpeellinen pubeista Bootseihin ja Lidlistä Tescoon (sekä jopa leffateatteri!).

Kello on kääntyy jo puolentunnin päästä perjantaina puolelle ja ihmettelen mihin tämä aika on täällä taas mennyt. Kävelin illalla kotiin ystävänpäivädeiteiltä ja ihmettelin kaupungin rosoista synkkää kauneutta. Valaistuksia talojen seinämillä ja vauhdikkaita äänekkäitä ihmisiä. En voi olla ihastumatta tähän paikkaan jatkuvasti uudelleen. Ja ihmettelemättä sitä, että tosiaan olen täällä. Ulkomailla. En Suomessa. Kohta tulee jo ensimmäinen kuukausi täyteen (ensi viikolla). Siis mihin tämä aika menee?

Tänä aamuna oli minun vuoroni herätä aamulla kurkkukipuun. Täällä on kiertävä flunssakausi menossa, jokin sitkeä virus, joka piinaa kaikkia vuorotellen kuitenkin nujertamatta ketään kunnolla. No sainhan minäkin sen nyt sitten. Eräs tyttö oli käynyt paikallisella lääkärillä kyselemässä apua flunssaan. Tohtori oli kuulemma tehnyt perusteelliset tutkimukset - ja todennut sitten: "Juo kuumaa teetä, sillä se lähtee" (sekä määrännyt jotain buranankorviketta). Hihii. Täällä tee ratkaisee kaiken. (Kahvi ei mitään.)

Olin vähän kauhuissani tänään, sillä koko kaupunki oli tänään vaaleanpunainen. Olisitte nähneet sen punaisten sydämenmuotoisten ilmapallojen ja jättimäisten kukkakimppujen määrän, kun ihmiset kävelivät kadulla niitä kanniskellen. Miehet, naiset. Jopa talojen seinustat oli valaistu punaisella. Suomalaisiin pikku aivoihini ei oikein istu tämä kaupallisuus, mutta toivuin asiasta, kun kaveri ystävällisesti muistutti, että pienet suomalaiset aivoni voisivat vaihtaa kansallisuutta tämän kevään ajaksi ja mukautua paikallisiin tapoihin. Totta turisi ystäväinen. Onneksi säästyin itse kuitenkin tällaisilta turhanpäiväisyyksiltä.

Mulla ei ole oikeen muuta nyt täältä kertoa; huominen vielä koulupäivää ja sitten taas yksi viikonloppu edessä. Kaikki on hyvin, vähän liiankin hyvin (mutta älkää huolehtiko. Kyllä mä Suomeen taas palaan kesäkuussa, vaikka tällä hetkellä mieli lepää niin että maltankohan helpolla lähteä. Voi olla että keväällä on mieli kuitenkin toinen).