(Olo on siis täysin itseaiheutettu)
Kuten sanoin, niin vaikka täällä pienellä flunssanpoikasella mennään, niin sehän ei paljoa hidasta menoa, koska flunssa ei sängyn pohjalle nujerra. Joten päätettiin saksalaisystävättären kanssa lähteä kahtelemaan Dublinin yöelämää, kun muilla kamuilla oli perheensä ja miekkösensä saapuneet visiitille. Menimme siis kaksin, ja oh boys mikä meininki.
Täällä tulee aikalailla kierreltyä illan aikana useammissa paikoissa vaan yhdessä jumituksen sijaan, ja yksi illan motiiveista oli löytää mahdollisimman hyvä tanssilattia, joten sielläpä sitä mentiin. Kotitorppa sijaitsee tosiaan sen verran hyvässä paikassa ettei pitkää matkaa kyseisiin humppiloihin ole, joten matkat läheisille party streeteille menee joutuisasti. Loppuillasta löysimme itsemme Liffey-joen varrelta Workmans club -nimiseltä yökerholta, jossa ei tylsää ollut. Tuli nähtyä irlantilainen valomerkki ja pari mukaansa houkuttelevaa sisilialaismiestä matkalla jotka saivat myös kotimatkaansa jatkaa omin nokkinensa. Mäkkärikin paikannettiin (no niitä ei kyllä oo vaikea paikantaa) jossain välissä iltaa. Joten aika.. perus.. perjantai-ilta!
Kaveri vetää edelleen sikeitä naapurihuoneessa tällä hetkellä vaikka kello on jo yli yhden. Otin hänet luokseni nukkumaan, sillä ei viitsitty turvallisuudella leikkiä. Kyseisen saksalaistytön miespuoleinen kaveri oli nimittäin ryöstetty ja puukotettu tytön naapurustossa pohjois-Dublinissa viime viikonloppuna. Täällä on siis katuja ja alueita jotka on vaarallisia, joihin ei saa mennä yöllä (ja myös katuja joihin poliisi ei suosita menemistä jopa päiväsaikaan). Meikän hoodi sijaitsee aivan eri puolella joten huolissaan ei tarvitse olla (eilen yksi irkkumieskysyi lokaatiotani ja paikan kuultuaan sanoi "oooh, posh!" eli piti meikää jonkin sortin hienohelmana vaikka todellisuus ei kotoisasta luolasta ole hääppöisempi). Paikalla on siis väliä, missä täällä liikkuu, mutta noh, suurkaupunkihan täällä on, joten sen mielessä pitäen täällä mennään. Mitä tahansa voi tapahtua ja huolensa täytyy pitää ja jos ryöstetyksi tulee niin ryöstetyksi tulee, sille ei auta mikään. Mutta väittäisin että naapurikorttelissa sijaitseva poliisilaitos sekä nuo isot pääkadut ynnä muut väylät pitävät omat kulkureittini turvallisena. Sekä päässä sijaitseva järki.
Mutta kyllä sitä viime yönäkin oli silmät selässä vaikka pienehkö humalatila oli valloillaan (ja tänään sen johdosta kärsittävä päänsärky). Jossain vaiheessa iltaa tanssilattialla kiinnitin huomiota, että minut ja saksalaistyttö yritettiin vaivihkaa "saartaa" ja meitä seurattiin. Meikä antoi vähän pahaa öögaa miehille koska sedillä oli luultavasti puhelimenviemiset tai jotkut muut mielessä, ja pojat tajusivat että huomasin heidän moovinsa joten ilmeisesti luovuttivat. Joten kyllä oli aika loistokas kärppä-olo eilen kun ei tyhmänä toljota eteensä vaan seuraa ympäristöä. Niillä sitä täällä pärjää mainiosti (koputan puuta ettei tämä höpötys johda mihinkään huonouksiin).
Ihanaa lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti