Tapasin pitkästä aikaa vertaiseni. Meillä on koululla jopa yksi kurssi jossa joudun oikeesti tekemään töitä ymmärtääkseni jotain. Oon siis lähinnä naureskellut tässä viimeiset kaksi vuotta Laurealle, ihan vaan sen takia koska kurssit tuntuvat älyttömän helpoilta suorittaa. Viimeistään, jos arvosana ei ihan heti oo miellyttänyt, niin oon saanut puhumalla opettajan vakuutettua ja sen mukana hinattua ylöspäin (yleensä kyllä ihan aiheesta). Ei sillä, tää on ihan mielenkiintoista opiskella englanninkielellä koska se luo jo haastetta sinänsä enkä oo todellakaan vakuuttunut siitä että noi kurssit menevät helpolla läpi jos ollenkaan. Mutta tuo kuvassakin heiluva Corporate Governance & Risk Management. Huh heijaa. Opettaja tykittää englantia suustaan minkä ehtii ja näyttää meille videoita ja esimerkkejä yrityksistä, joiden johdolla on mennyt kaikki pieleen. Tänään oli vähän perässä pysyttelemistä (hyppäsin kurssille siis kesken kaiken kun tämä ei ollut alunperisissä suunnitelmissa). Mutta ihan älyttömän mielenkiintoista! (Ja olisittepa nähneet kuinka paljon kiinalaisia tuolla kurssilla istuu! Ihan valtavasti!!)
Kurssit tuntuvat kyllä muutenkin mielenkiintoisilta. Sellaisia itselleni (tuon edellä mainitun lisäksi) valitsin, kuin sales management, human resource management, macro economics ja enterprise develpoment project. En tiedä onko näissä nyt mitään mielenkiintoista tietoa kenellekään, mut, jostain oudosta syystä, oon ihan tuhottoman innoissani noista kursseista. Ainakin nyt vielä, katsotaan parin viikon päästä tilannetta uudelleen. En tiedä mietinkö nyt asioita vaan kovasti työn kannalta, mutta kaikki johtoon, johtamiseen, ihmisiin, myyntiin ja riskeihin liittyvät jutut.. Jännittävää! Plus jos noista selviydyn, niin on suhteellisen varma nakki että olen ensi jouluun mennessä valmistunut koulusta (en todellakaan aio käyttää kolmea kuukautta kauempaa opparin tekemiseen). Mahtavaa!
Opiskelua enemmän (okei, musta on tullut "vanhemmiten" suhteellisen kunnianhimoinen niin sen takia näitä opintojuttuja fiilistelen vaikka tiedän ettei se monia napostele) nautin kyllä vapaa-ajasta. Kämppiksen kanssa ollaan tultu nyt ihan superhyvin toimeen. Olen alkanut arvostaa sitä tunnetta, miten kivaa on kuin on joku toinen paikalla, ihan vaan jossain lähistöllä vaikka ei edes kommunikoitaisi. Mulla nyt tietenkin on luksusta täällä olo muutenkin (vaikka tää kämppä ei nyt oikeasti mikään rotankoloa suurempi hurraahuuto olekaan, mutta kämppiskään ei täällä vaikuta kuin ehkä neljänä päivänä viikossa), kun kaverit jakaa omat asuntonsa n. kuuden muun kanssa ja valittavat kun myöhästyvät jostain koska a) eivät pääse vessaan b) eivät pysty tekemään keittiössä ruokaa koska se on likainen. Okei, tää oli aika askeettinen bachelor's pad kun muutin tänne, mut pienen siivouksen jälkeen on ollut ihan kotoisa paikka. Ja ilostuin eräs ilta kun tulin pubista kotiin; kämppis oli tiskannut (minun, vain minun sotkemat) astiat joten selkeästi antoi pientä respectiä sille että olin jaksanut kämpän kuurata vähän asuttavampaan kuntoon. Ollaan siis samalla sivulla.
Huh, tulipa tekstiä. Näköjään mulla asiaa taas riittää, vaikka oon tänään höpötellyt yhdelle jos toisellekin kaikenlaista. Ei ota loppuakseen. Oon muuten alkanut kiinnittää huomiota siihen, että englanninkieli alkaa tulla yhä sujuvammin ja luonnostaan, mikä on tosi siistiä. Nykyään meinaan vastata skypeenkin että "hi" kun joku kamu soittaa, eikä pelota niin paljon alkaa jutustella jotain, ei epäröidytä. Moni on kehunut että puhun kuulemma tosi hyvin englantia. Oon ihan yllättynyt asiasta.
Niin ja ps. Onneksi, ONNEKSI olen täällä vaihdossa 26-vuotiaana enkä 19-vuotiaana. En todellakaan osaisi ottaa tästä iloa irti samalla tavalla, kun nyt otan. Keskittyisin aivan vääriin asioihin täällä, tiedän sen (tiedän itseni). Eli jotain positiivista siinäkin asiassa! Yay!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti