29/01/13

Kuva ei liity millään tavalla allaolevaan tekstiin (josta en tiedä tajuaako kukaan edes mitään, mutta ei hätää, ei ehkä tarvitsekaan). Kunhan ihailin värikkäitä ovia.

 Välillä, kuten tänään, on niitä päiviä, kun voi olla ihan älyttömän ylpeä itsestään. Se, miten oon selviytynyt tänne itselleni suht täysin uuteen maahan ja uuteen kaupunkiin, muuttanut omaan pikku koloon kaupunginosaan nimeltä Dublin 6, tutustunut randomisti uusiin ihmisiin, tuntenut oloni vahvaksi ja voimakkaaksi kaupunginvalloittajaksi. Ja vertaisin tätä melkeinpä Espoon muuttoon - eihän tämä nyt oikeastaan sen kummempaa ole. Ihan samalla tavalla kuin muuttaessani Turusta Espooseen, oli kadunkulmat tuntemattomia, ihmisten kasvot eivät tuntuneet tutulta. Tiedättekö sen tunteen, kun kotikaupungissa kaikki tuntuu ja näyttää tutulta, ihan kuin tuntisit kaikki ihmiset vaikket oikeasti tunne? Se vie aina aikansa saada se tunne. Noh, espoolaisten (ja jopa helsinkiläisten) kasvot tuntuvat nyt jo tutulta, ja varmasti keväällä viimeistään myös dublinersien. Ihanaa, ku on kodintunne niin monessa eri kaupungissa.

Ehkä suurin syy miksi oon ylpeä itsestäni tänään on se, että sotkeutuessani miesasioihin (kyllä, ehdin sotkeutua jo viikossa miesongelmiin täällä!), vei ehkä yhden tunnin and then I was so over it! Okei, olin peitto korvissa aamulla kello kahteentoista asti, ihan vaan koska harmitti, ja saatoin purkaa asiaa kiukuttelemalla ystävälle Skypessä, mutta hetken päästä muistutin itselleni, kuka oikeesti olen, ja lopetin asian märehtimisen sen saman tien. (Saatoin myös käydä visiitillä keskustassa ostamassa itselleni palkinnoksi huivin, mikä auttoi asiaan myös.) Ihan oikeasti; ihmettelen, kuka noita sikoja maailmaan kylvää. Ja oikeasti; vaikka epäilen hyvinkin usein omaa viehätysvoimaani yhtään kehenkään, tiedän, kuka olen, mistä olen lähtöisin ja mitä vaadin muilta ihmisiltä. Ihan nämä itselleni muistuttamalla ei paljoa sureta nämä surkeat miespuoleiset murtomaanhiihtäjät. Minähän hiihtelen omia latujani, mukanani olkoot vain ne, jotka itseään ja muita kunnioittavat.

Huomenna on kiva päivä tiedossa; tapaan päivällä yhden ihanan tytön ja illalla meillä on koulun ensimmäiset bileet. Kämppis höpöttelee naapurihuoneessa puhelimeen; tuntuu jotenkin kotoisalta että on seuraa täällä. Hän on kiltti poika, kertoi mulle esiintyneensä viikonloppuna parisatapäiselle yleisölle, pretty cool. Muusikko kun on.