Vielä yksi kotipäivä. Syykin on yksinkertainen, sillä tämä bachelor pad kaipaa totista siivousta. Kävin kylppärin äsken läpi TISKIHARJAN kanssa, ja voin sanoa että auttoi kummasti. Täytyy tehdä kitaristikämppispojalle selväksi kuitenkin etten oo hänen äitinsä/siivoojansa/mitään muutakaan joten taidan opettaa hänelle saman tempauksen seuraavalla kerralla kun nähdään :D ja että sillä tiskiharjalla ei tiskata enää sen jälkeen astioita (tämmöisetkin kun tuntuu olevan joillekin aina epäselviä).
 |
| Eräs vaatekauppa jota ei paljoa Euroopasta löydy; Forever21 |
Annoin eilen sitten itselleni luvan ensimmäistä kertaa sortua vaatekaupoille, ihan vaan palkinnoksi siitä hyvästä että oon ollut niin rohkea täällä. Lähinnä suuntasin Henry Streetille F21n ja Penniesiin. Löysin ihanat kotipöksyt koska en kehtaa hengailla tuon uuden kämppiksen edessä vanhoissa lökäreissäni, ja pari toppia á 4e. Täällä on tuhansittain näitä halparättiketjuja, mutta tuo kuvassakin killuva Forever21 oli minulle täysi yllätys, että sitä esiintyy nykyään muuallakin kuin Ameriikan mantereella. Sen takia saatoinkin olla asiasta hieman innoissani.
Kokonaisuudessaan eilinen oli aika katsotaas-kuinka-kauan-hermot-kestää-ennen-kuin-repeää -päivä. Päätin kaupoilta tullessani käydä vielä ruokakaupan kautta vaikka kävelymatkaa olikin, mutta bongasin Temple Barista jätti-Tescon ja ajattelin pistäytyä täydentämässä jääkaappia. Löysin sieltä kiitettävästi purtavaa, ja kassalla tajusin että täytyy opetella irlantilainen itsepalvelukassa, nice. Laitteenkäyttö ei todellakaan ollut ihan mitään hauskinta varsinkin kun vihaan tuollaisia muutenkin, mutta kaiken sen säädön lomassa unohdin ostaa/ottaa samalla muovikassin, joten kassatytön kiirehdittäessä päätin sulloa ostokset paperikasseihin joita vaatekaupoista sain.
Arvatkaa hajosiko toinen niistä kotimatkalla?
Tietenkin. Pelkäsin jo asiaa tapahtuvaksi kaupasta lähtiessäni, joten kannoin isompaa paperikassia kainalossa jo heti alkuunsa kuin julkkikset lemmikkikoiriaan konsanaan. Jossain vaiheessa tunsin kuinka mehupurkit ja jogurtit alkaa tehdä pientä valumaliikettä ja siinä sitten ehkä hieman hallitusti jossain vaiheessa pysähdyin ja mätkäytin kamat maahan. Kotimatkaa oli vielä n. 15-20 minuuttia jäljellä, ja päättömänä tyttönä päätin napata ostokset kainaloon pussitta, tunkea osan toiseen kassiin mitä vielä mahtui ja kantaa ne mukanani perille. Voin sanoa että loppumatkasta kädestä lähti jo voima pitää ostoksista kiinni, tein monta pysähdystä, kotiin päästyäni käsi saattoi hieman olla kipeä.
Onneksi eilisillan pelasti viini ja kolmen tunnin skypettely lentoemännän kanssa. Helppoa ei oo nyt nämä kaksi viimeistä päivää olleet, yhtä vähän tämäkään, sillä huomaan tulevani hulluksi kun minulla ei ole vielä ketään jonka kanssa nyt lähteä johonkin ulos tai jolle soittaa. Siispä siivoan tänään asunnon (keittiön kaapissa odottaa ananas joka saattaa lähteä kävelemään sieltä hetkenä minä hyvänsä!) kuunnellen musiikkia täysillä ja laulaen mukana. Thats my spirit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti