19/01/13

Silloin kun aloin kypsytellä tätä bloginpitoideaa mielessäni pienehkön painostuksen alla, tuumin, että less is more; antaa kuvien puhua puolestaan. Pari lausetta tekstiä ja that's it, voilá. Mutta mitäs vielä. Mun puhe/kirjoitustulva on loputon; tekee mieli selittää, höpöttää, tapahtumista muodostuu päässä tarinoita. Joten mennään sitten sillä. En mä nyt tästä blogista väkisin mitään tietynlaista ala muokkaamaan vaan koska se ehkä näyttäisi hienommalta.

Koittakaa kestää.

Tällaisia kuvia katsoessa yleensä miettii että onko toi ihan ok vai tekisikö mieli lyödä itseään naamaan. Ihan tuon virneen takia.

Eilen pidettiin Turun tyttöjen kanssa vielä "läksiäisbileet". Kokoonnuttiin kaverin luokse, opin kuorimaan granaattiomenan oikealla tavalla (ihan kuin kuorisin joka päivä granaattiomenia mutta aina väärällä tavalla - krhm, noviisi mikä noviisi!) Mentiin hulluttelemaan paikalliselle tanssilattialle. Kotimatkalla kaveri opetti taksikuskille uuden pelin. En viitsi opettaa sitä teille, mut se on aika yleinen esim autopeleissä joissa paetaan poliiseja ja saatetaan hmph ajella "vahingossa" ohikulkijoiden päältä. Taksimatka meni aika äänekkäissä merkeissä hihitellen illan tapahtumille. Taidettiin hetki istua siinä hiljaisuudessa (=hyydytettiin). Nuori nainen lähti juoksemaan punaisia päin kadun yli vaikka taksi oli tulossa hitaasti mutta varmasti kohden. Kuski rikkoo hiljaisuuden ja kysyy yhtäkkiä kaverilta: "Kuinka monta pistettä tosta saisi?"

Aamulla sain perinteisesti tuta "isän koston". Oon nyt tän viikon kämppäillyt hänen luonaan, ja yleensä mukana kun käydään ruokakaupassa ynnä senmoisissa menoissa. Isä herättää noin 15 minuuttia ennen lähtöä, että hei, kohta aletaas laittaa takkia päälle. Jaahans, no enhän mä oo vielä edes peiliä ehtinyt tervehtiä. Onneksi ehdin tehdä pikaisesti edes pienen sotamaalauksen, sillä kosto sisälsi "autonlämmityskierroksen" ("Ajetaas nyt vielä tuolta kunnallissairaalantietä vielä vähän ja keskustan läpi että auto lämpee ennen kuin menemme tuohon kodin viereiselle kaupalle"). Mutta jos sitä sotamaalausta, edes nopeasti sutaistua sellaista, tarvitsee johonkin, niin sinne ruokakauppaan. Mikä siinä on, että koko Turku kokoontuu yhteen pikku Prismaan ja yleensä juuri silloin kun itse kulkee siellä tyynynjäljet poskessa?